Konstan "ongelmalelu" ...

Tämän piti olla kiva aktivointilelu, 

jolla mukamas voisi testata mm. koiran värimuistia,

 mutta ... väreistä Konsta vähät välittää 

-mitä sitä nyt väreistä, kun hajuaisti on mitä parhain!!!!

Kiitos Tuula sekä borderterrierikaverit 
Osku ja Beni
 tuosta ihanasta leijonapallosta!
Äiskän mielestä siinä on miellyttävä ääni,
kun taas tuossa possupallossa
 ääni on kerta kaikkiaan karmea!
-Konsta- 

Konsta-sohvaperuna sunnuntaikävelyllä Ollilanlaaksossa ja -lammella

Konsta ei yhtään tykännyt 

lähteä sunnuntaina lenkille, 

kun "jalkoja paleli". 

Eteenpäin meno olikin yhtä taistelua,

kun vähän väliä piti pysähtyä 

ihmettelemään tassuja.

Lienee todellakin edessä 

tossujen hankinta!

 

Kovin oli taivas tumma selän takana ...
ja edessä todella kauniin sininen

Hevoseste talvella
-vain hevonen puuttuu, niin olisi täydellinen!

Palelee!
Eikö voitais mennä jo kotiin?

Ollilanlampi talvella.

Sohvaperuna pakkasessa

Oletko ihan tosissasi,
että minun pitäisi lähteä tuonne pakkaseen?

Valmis!
Voitaiskos mennä jo sisälle?

Hei, PYSÄHDY!
Etkö sä kuule, että mä haluan jo sisälle?

Katso nyt, miten mä palelen!
Jos haluat minun viihtyvän pakkasessa, 
niin OSTA MULLE UUSI HURTAN LÄMPÖMANTTELI
(samanlainen kuin Robertolla, mutta ruskeana, kiitos).
tai se vedenpitävä fleecehaalari, jota lehdestä katsottiin!!!

Tadaa ... sainpas tahtoni läpi ja kotona ollaan!
Nyt on lenkkeilty ja 
Mä voinkin leikkiä vähän aikaa ulkona,
ei täällä niin kylmä olekaan!
Mene sinä vaan äiskä sisälle!!!!
------------------------
ETTÄ NÄIN MEILLÄ TÄNÄÄN!

Sisällä jälleen ... ja...
 sohvaperuna on näin onnellinen!
Oli siellä ulkona sittenkin kivaa. 
Nähtiin koirakaverit:
Gilda, Ville, Siiri sekä 
uusi koiruus, 7kk:n ikäinen Robertto, 
joka on saapunut vasta
torstaina Australiasta asti Suomeen. 


Terkkuja kaikille neljälle kamulle Konstalta.

Talvi tuli

Konsta oli intoa täynnä, kun toipui ensijärkytyksestä: LUNTA!
Ennen kuin ehdin kieltää, niin Konsta olikin jo
naapurin pihalla 1 - 4 vuotiaiden lasten luona leikkimässä. 

Nämä kummajaiset "piikkikävyt"
löytyivät meidän talon takaa,
kaupungin viheralueella kasvavasta kuusesta.
On siitä ainakin kymmenen vuotta aikaa,
kun ne sinne istutettiin, mutta olen ilmeisesti kävellyt
silmät kiinni polkua pitkin. Hmmm!
Kiitos yhdelle koiria ulkoiluttavalle pariskunnalle tästä tiedosta!

Mikä kuusi?

Jälleen Ollilanlaaksossa ... Nyt lumikuvia!
Hevoseste talviasussa.

Kylläpäs sitä lunta tuli muutamassa tunnissa.

Täältä on päästävä alas ...
ja aivan itse!

Konstan kuulumisia jälleen

Tänään kävimme jälleen eläinlääkärissä.
Nyt on vanhat sairaudet -kuulemma- ohitse, mutta seuraavat kolme viikkoa lääkitsemmekin sitten korvia. Konstan vasemmassa korvassa hiivatulehdus. Että se siitä lääkityksestä ja diettiruoasta!
Nyt Konsta sai luvan, että saa syödä tavallista koiranruokaa!

Konsta ulkoilee eli koiran ulkoiluvarusteita

Jälleen "poseerausta". Konsta seisoa tapitti ja odotti, että ottaisin kuvan, kun kerran kamera oli mukana.  

 

Laadullisesti erittäin huono tuo "vauhdikas" kuva, mutta se on kuitenkin niin hauska, että oli pakko lisätä se tähän. Kuvat kertovat tällä kertaa enemmän kuin sanat  vauhdikkaista ja joskus kuraisistakin lenkeistä...

 













Konsta on kokenut valokuvattava, mutta myös hyvin tottunut koiranvaatteiden käyttäjä. Koirien vaatteet jakavat ihmisten mielipiteitä puoleen ja toiseen. Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että koira tarvitsee vaatteet sateeseen ja pakkaseen!

Pääsen itsekin huomattavasti helpommalla, kun kuraisen lenkin jälkeen suihkutan vain koiran jalat puhtaiksi, eikä tarvitse pestä ja puunata kokonaan kuraista koiraa 3-4 kertaa päivässä -sellainen Konsta näet oli tämänkin lenkin jälkeen.

Ompelemani keltainen "turvaliivi" on hyväksi todettu metsäretkillä, pikkusateessa sekä pilkkopimeässäkin - näkee, missä koira mennä viilettää. Konsta tykkää liivistä, koska pukemiseen ei mene turhaa aikaa: etujalat aukoista sisään, vetoketju kiinni JA sitten menoksi!

 

TÄMÄ ihanan vihreä ja kevyt Hurtan sademantteli on meidän molempien mielestä parasta tällä hetkellä!
Vanhat manttelit ovat saaneet Konstan siirtymään lukuisia kertoja "takavasemmalle ja kiireesti", mutta on ne päällä kuitenkin ulos lopulta lähdetty. Näkisittepä, miten iloisena tätä ollaan puettu!

Tässä manttelissa on huomioitu myös turvallisuus! Lukuisat heijastimet on testattu tuolla syksyn synkkyydessä, sateissa ja erittäin pimeässä syyssäässä. Nyt ei kovakaan sade haittaa Konstan menoa.

Leikkauksetkin ovat tässä mallissa todella hyvät ja jopa masunaluskappale on mitoitettu poikakoirallekin sopivaksi. Voimme suositella kaikille koirakavereille!

En ole koskaan välittänyt puolikuristavasta pannasta, enkä kyllä oikein valjaistakaan, vaikka valjaat vasta hankinkin. Pikku-Konstalla oli tavallinen, perinteinen koiranpanta ja sellainen taitaa olla seuraavana hankintalistalla. Perinteinen koiranpanta on PARAS ja onhan se huomattu, että Konstakin tykkää Hurtan heijastavasta pannasta, jota käytti viime talvenkin hyvin mielissään!  

Nuorempana Konstalla oli valjaat, mutta sitten jostain kumman syystä hänelle piti hankkia inhottavia puolikuristuspantoja, jotka saivat koiran kakomaan heti, jos vähänkin veti -nyt niitä ei käytetä! Mielestäni sellainen panta sopii vain harrastustoimintaan, ei tavalliselle kotikoiralle. Puolikuristuspannan takia koira oli jäädä kaksi kertaa auton alle yhden parinsadan metrin matkalla, jolloin olimme matkalla metsäreitillemme. En ymmärrä, miten se tapahtui, mutta yks kaks koira oli vapaana ja auto tuli vastaan. En miettinyt hetkeäkään, vaan menin heti ostamaan "Konstan väriset valjaat".

Kun on puhdas koira, niin silloin voi näin leppoisasti makoilla sohvalla ja  katsella vaikka luonto-ohjelmia tv:stä.

Tai sitten ottaa päiväunet tuolissa  äidin huivin päällä. Tosin minä ihmettelin kyllä aikani, missä kaveri on, kun en häntä heti erottanut tuosta tuolista -näin se "äidin rakas maastoutuu sisällä sekä ulkona"!

Kuulumisia Konstan Ystäville

Heipä hei, pitkästä aikaa Rakkaat Ystäväni!
Siitä onkin aikaa, kun täällä äiskän kanssa piipahdin kertomassa kuulumisistani.
Meillä sairastetaan edelleen - sairastamme yhdessä.
Tadaa, minä johdan lääkärikäynneissä: Olen käynyt jo kaksi kertaa, äiskä vasta kerran. Tai no, yhtenäänhän se siellä kyllä ravaa kipeän kaularankansa takia, mutta tämän uusimman vaivan takia vasta kerran. Oisittepa nähneet äidin turvonneen kaulan tänä aamuna!!!

 

Takaisin kuulumisiini.

Ensimmäisellä lääkärireissulla mun etutassu kuvattiin. Minä en tykännyt siitä kuvauksesta yhtään, vaan pistin kunnolla hanttiin -eikä ne päästäneet äiskää lähellekään minua! Tylsää-tylsää ja enemmän tylsää! Äidin kuvattavana on huomattavasti mukavampi olla kuin niiden lääkärin tätien! 

Rtg-kuvauksesta ei löytynyt syytä ontumiselle, jalan pettämiselle, eikä myöskään kaatuilulle. Kuvaus nyt ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö jalassa vikaa olisi ja siksi minun touhujani tarkkaillaan edelleen. Kyllähän se tassu kesäkuun lopulla ratisi, kun minut tuotiin kipeänä kotiin.

Kuten äiskä arvasi jo ennen lääkäriin menoa, niin minulla oli eturauhastulehdus -mutta sitten tuli yllätys-yllätys, lisäksi struviittikiteitä!

Sain hormonipistoksen, söin 10 vrk:n lääkekuurin sekä erikoisruokaa, josta en muuten tykkää yhtään. 

En muuten tykännyt niistä lääkkeistäkään ja meillä käytiin melkoinen taistelu lääkkeidenotosta, ennen kuin äiskä keksi "lääkärintäti käski ottamaan koiran namia, jotta tulet terveeksi"-jutun. 

Eka päivä taisteltiin eli Äiskä työnsi lääkkeitä kurkkuun ja minä pulautin ne ulos, sillä ylimääräisiä kinkkusiivuja tai muutakaan ei saanut antaa. Mutta koska olen namihullukoira, niin tuo äiskän namijuttu tehosi!!! Jouduin olemaan vähillä nameilla -voi, miten tylsää! 

Tylsää oli sekin, mitä lääkärintäti totesi toisella lääkärikäynnillä näytteenoton jälkeen: niitä kiteitä oli ollut enemmän kuin silloin ensimmäisellä kerralla!!! Eikä osannut kertoa meille syytä!

Sain toisen hormonipistoksen, kun ekasta ei ollut mitään hyötyä. Minulle ei vieläkään saa antaa kunnon ruokaa, vaan joudun tyytymään kamalaan diettiruokaan + C-vitamiinijauhetta, yök! Täytyy myöntää, että ensimmäinen diettiruoka oli sittenkin parempaa!!!!

Edessä on sitten kolmas eläinlääkärireissu, ensi kuun puolella. Ellen nyt sitten joudu lääkäriin jo ennen sitä, tällä kertaa vasemman korvani takia. Tosin äiskä kyllä huomauttelee, että jalka nousee turhan usein ja taitaa olla tulehdus päällä edelleen!
Miksi nyt pitää tulla kaikki vaivat kerralla. TÄRKEINTÄ saada tulehdus ja kiteet veks, tai edessä on leikkaus! Emme murehdi nyt sitä vielä!

Tällä kertaa kuvien laatu ei ole yhtä hyvä kuin yleensä, sillä sateisella metsäretkellä meillä oli mukana vain kamerakännykkä.  

Mukavaa syksynjatkoa kaikille!

Terkuin Konsta

Konstan "sieniretki"

"jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt ...."

  

"Se on nyt kuule niin, etten kävele metriäkään!"

Kuvia Konstasta, sienistä ja mitä kaikkea sieltä sykysyisestä metsästä löytyikään.

 

   

Ihmettelin, miksi Konsta ei tullut luokseni kutsusta huolimatta.
Nauruhan siitä tuli, sillä totesin koiran odottavan minua ... ja katsopas itse, millaisessa paikassa.
HYVÄ KONSTA!! Taitava koira, kun löysit noin paljon sieniä.
Siellä se kullanmuru odotti minua ja poseerasi ...
Niin ja nämäkin sienet jäivät metsään, koska sanon sienille "kiitos ei".





Mistäs se näin iloinen poikakoira löytyi, kun metsään meno oli niin vaikeaa.