Kuulumisia Konstan Ystäville

Heipä hei, pitkästä aikaa Rakkaat Ystäväni!
Siitä onkin aikaa, kun täällä äiskän kanssa piipahdin kertomassa kuulumisistani.
Meillä sairastetaan edelleen - sairastamme yhdessä.
Tadaa, minä johdan lääkärikäynneissä: Olen käynyt jo kaksi kertaa, äiskä vasta kerran. Tai no, yhtenäänhän se siellä kyllä ravaa kipeän kaularankansa takia, mutta tämän uusimman vaivan takia vasta kerran. Oisittepa nähneet äidin turvonneen kaulan tänä aamuna!!!

 

Takaisin kuulumisiini.

Ensimmäisellä lääkärireissulla mun etutassu kuvattiin. Minä en tykännyt siitä kuvauksesta yhtään, vaan pistin kunnolla hanttiin -eikä ne päästäneet äiskää lähellekään minua! Tylsää-tylsää ja enemmän tylsää! Äidin kuvattavana on huomattavasti mukavampi olla kuin niiden lääkärin tätien! 

Rtg-kuvauksesta ei löytynyt syytä ontumiselle, jalan pettämiselle, eikä myöskään kaatuilulle. Kuvaus nyt ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö jalassa vikaa olisi ja siksi minun touhujani tarkkaillaan edelleen. Kyllähän se tassu kesäkuun lopulla ratisi, kun minut tuotiin kipeänä kotiin.

Kuten äiskä arvasi jo ennen lääkäriin menoa, niin minulla oli eturauhastulehdus -mutta sitten tuli yllätys-yllätys, lisäksi struviittikiteitä!

Sain hormonipistoksen, söin 10 vrk:n lääkekuurin sekä erikoisruokaa, josta en muuten tykkää yhtään. 

En muuten tykännyt niistä lääkkeistäkään ja meillä käytiin melkoinen taistelu lääkkeidenotosta, ennen kuin äiskä keksi "lääkärintäti käski ottamaan koiran namia, jotta tulet terveeksi"-jutun. 

Eka päivä taisteltiin eli Äiskä työnsi lääkkeitä kurkkuun ja minä pulautin ne ulos, sillä ylimääräisiä kinkkusiivuja tai muutakaan ei saanut antaa. Mutta koska olen namihullukoira, niin tuo äiskän namijuttu tehosi!!! Jouduin olemaan vähillä nameilla -voi, miten tylsää! 

Tylsää oli sekin, mitä lääkärintäti totesi toisella lääkärikäynnillä näytteenoton jälkeen: niitä kiteitä oli ollut enemmän kuin silloin ensimmäisellä kerralla!!! Eikä osannut kertoa meille syytä!

Sain toisen hormonipistoksen, kun ekasta ei ollut mitään hyötyä. Minulle ei vieläkään saa antaa kunnon ruokaa, vaan joudun tyytymään kamalaan diettiruokaan + C-vitamiinijauhetta, yök! Täytyy myöntää, että ensimmäinen diettiruoka oli sittenkin parempaa!!!!

Edessä on sitten kolmas eläinlääkärireissu, ensi kuun puolella. Ellen nyt sitten joudu lääkäriin jo ennen sitä, tällä kertaa vasemman korvani takia. Tosin äiskä kyllä huomauttelee, että jalka nousee turhan usein ja taitaa olla tulehdus päällä edelleen!
Miksi nyt pitää tulla kaikki vaivat kerralla. TÄRKEINTÄ saada tulehdus ja kiteet veks, tai edessä on leikkaus! Emme murehdi nyt sitä vielä!

Tällä kertaa kuvien laatu ei ole yhtä hyvä kuin yleensä, sillä sateisella metsäretkellä meillä oli mukana vain kamerakännykkä.  

Mukavaa syksynjatkoa kaikille!

Terkuin Konsta

Konstan kanssa lammella

Sunnuntai-iltana käväistiin Konstan kanssa Ollilanlammella -tai no, aikaa siellä vierähti noin pari tuntia.

Lintujen laulua ja hiljaista metsän "huminaa"! Lepoa korville ...

Lammella oli "tungosta". Ensinnäkin sorsia oli aivan uskomaton määrä -en muista koskaan nähneeni niitä siellä noin paljon. Nelijalkaisia ystäviäkin siellä käväisi jonkin verran; yksi koira uskalsi uimaan asti, muut tyytyivät istumaan omistajiensa vieressä. Olihan siellä jokunen perhekin sekä sauvakävelijöitä leipäpussit mukana -pian siellä on yliravittuja pullasorsia! Minä tyydyin katselemaan lammen elämää ja otin valokuvia, kun oli jälleen mitä kuvata.

Konstan kuvaaminen on jäänyt viime aikoina hiukan taka-alalle, kun on ollut muuta tekemistä. Tilda-enkeliprojektin ohessahan tein muistoalbumia ja niiden kuvien käsittelyssä meni oma aikansa, kun piti käsitellä kolmen kameran kuvia. Aikani tein sitä miniläppärilläni, kunnes lopulta siirryin vanhalle kannettavalleni -sille, joka toimii, miten sitä huvittaa, mutta kuvienkäsittely on kuitenkin huomattavasti nopeampaa.

Konsta katseli sorsia, mutta tyynen rauhallisena, kuten yleensä aina. Joku toinen koira olisi jo lähtenyt saalistamaan sorsapaistia.

Seuraavana kuvasarja "mitä isot edellä, sitä pienet perässä".

Hiukan kyllä huvitti tuo lintujen touhu!

 

Suuren suuria eivät poikaset olleet, mutta pakko kiivetä, vaikka tuon vedessä olleen puun olisi voinut kiertää uimallakin ...

 

Helatorstai

Kamera keikkui jälleen mukana, kun lähdin Konstan kanssa aamupäivällä pienelle kävelylenkille ...

Hyvä niin, sillä paljon oli kuvattavaa ...

Linnunlaulantaa oli kiva kuunneella. 

Löytyihän se lintukin, kun aikani zoomasin!

Kuvasta voisi päätellä, että Konsta syö valkovuokkoja, mutta ehei ....

Sieltä löytyi heinää, jota "tämä meidän pikkulehmä" tykkää mutustaa.

Mitä ihmeen puluja ne nyt nuokin ovat? Ja mistä ovat tänne eksyneet??

Vaan eipä tehnyt koira elettäkään, että olisi lähtenyt ajamaan lintuja takaa...

Kun pääsimme leikkipuiston luo, niin Konsta teki yhdestä pienestä tytöstä tosi onnellisen. Tyttö kysyi aluksi, saisiko silittää ja luvan saatuaan hän tiedusteli hetken päästä ... "saisinko taluttaa?". -No, mikä ettei, kun kerran vierestä seurattiin muiden aikuisten kanssa ja meidän ympärihän nuo juoksivat ... ja heittivät keppiä, jonka löysivät. Että voikin pieni ihminen ilahtua pienestä asiasta!!!

Ulkoilua ja kipuilua

Tässä sitä taas ollaan. Sunnuntaina oli ihan kiva käydä Kouvolassa ja nähdä pikkuväkeä pitkästä aikaa, mutta nyt sitten taas kärsitään automatkan aiheuttamista kivuista. Tiet olivat kerrassaan kamalassa kunnossa ja kyllähän me tiedettiin, mitä siitä seuraa. Minulla oli kaularanka kaiken aikaa tuettuna, mutta eihän niskatuki siinä paljon auta, kun tärinä on hirveetä. Minun pitäisi saada sellainen tärinää vaimentava istuintyyny, mutta ne maksavat aivan älyttömästi. Tähän täytyy todeta, ettei "terve ihminen" edes huomaa moista tärinää autossa, mutta kun kaularangassa vain yksi ehjä (herää kysymys, onko enää sitäkään?) nikamaväli, niin se onkin sitten toinen juttu! 

Eipä ollut yhtään kiva herätä niskakipuun tiistaina ja viettää puolet päivästä peiton alla makoilemassa, kun olisi ollut mukavampaakin tekemistä. Monta Tilda-juttua keskeneräisenä, tilkkupeitekin pahasti vaiheesssa. Syto-myssyt pitäisi toimittaa eteenpäin!!! Ja paljon muuta, joiden tekeminen aina siirtyy näiden kipupäivien vuoksi tulevaisuuteen ...

Puutarhassakin olisisi suuri projekti, mutta en tiedä, kuka sen tekisi ... -pitäisi näet vaihtaa ainakin yhteen kukkapenkkiin uudet mullat, jakaa perennat, hommata uusia perennoja, yms. 

Eräs tuttavani on kyllä antanut minulle tähän oikein hyvän neuvon; kukkien sijasta kannattaisi laittaa vain pelkkiä pensaita, havukasveja ja helppohoitoisia viherjuttuja -näin heillä tehtiin, kun hän ei enää kyennyt puutarhahommiin kolarin jälkeen (hänellä siis samanlainen kaularankavamma kuin minullakin).

Muutenkin oli ikävä päivä, vettä satoi  ... vai pitäisikö pikemminkin sanoa, että räntää!! Tänään piti lähteä tyttären kanssa ostamaan mulle hautajaisvaatteita, mutta sekin jäi kivun vuoksi sitten huomiselle. Onneksi tytölle löytyi eilen kiva musta mekko ja pojan pukukin ostettu. Toivottavasti aamulla vointini on sellainen, että kykenen lähtemään miehen kanssa ostoksille. Siunaustilaisuus on jo perjantaina! Että näin tiistaina!!!

Alla sitten maanantaina kesken jäänyt blogipäivitys ... Oli meinaan ongelmia kuvien käsittelyn kanssa, mutta nyt taitaa taas kuvat näkyä blogissa normaalisti, kun ohjelmia asennettiin uuteen läppäriini uudelleen.

Onneksi maanantaiaamuna vointini oli huomattavasti parempi. Sunnuntain Kouvolan reissu kyllä tuntui kaularangassa, mutta tuntui vielä ihan siedettävältä. Päätinkin sen vuoksi lähteä katsomaan, jokohan läheiselle Ollilanlammelle olisi tullut sorsapariskunta. Eilen aurinko paistoikin tosi kauniisti ja oli suht lämmintä, joten siellä oli ihan kiva oleskella ja kuvata. Siellä oli muitakin koiran ulkoiluttajia, saimme seuraksemme pienen kiinanharjakoiran -oli sitten ihana pentu ...  

... ja olihan se lintupariskuntakin saapunut!

Kävelin lammen rantaa ja ihmettelin, mitähän liikehdintää siellä olikaan? Sammakoita ... ja niitä ei sitten ollutkaan yksi tai kaksi!

Tämä sammakko tuli ilmeisesti opettamaan meille, miten "uidaan oikeaoppisesti sammakkoa"!

Monikohan koira muuten istuu paikallaan näin rauhallisesti katselemassa lammen elämää?

Ei elettäkään lähteä metsästämään sorsa- tai sammakkopaistia!

Lomareissun kuvia 3

Maanantaina 19.4.2010

Maanantain luontokuvat oletkin jo nähnyt aiemmin ...
kohdassa "maisemia Kuusamosta".
Nyt keskitytään meidän "suuren metsästäjän" touhuihin.

Konsta lähti näin reippaana ja intoa täynnä "iskän" kanssa metsälenkille. Konstan mielestä iskän lumikenkien laittaminen kesti kyllä aivan turhan kauan ...

Konsta: "Jos metsään haluat mennä nyt, sä takuulla yllätyt ..."

Ensin pitää ylittää latu niin, ettei latuun jää tassun jälkiä!
Siitähän nuo "lautojen päällä liikkuvat, keppejä heiluttavat ihmiset" eivät jostain syystä tykkää ... -ainakin kotipuolessa niitä saa varoa, kun ovat tosi pahoja suustaan ja tavoiltaan!!! Kummallista porukkaa!!!

Sitten jäälle ja hetken päästä mennään metsään.

Tellu: Mitä metsässä sitten tapahtui, niin sen olisin kyllä halunnut nähdä. Meidän koirasta tuli suuri metsästäjä! Jostakin löytyi se saalistusvietti!

Aiemminhan olemme nauraneet, kuinka "meidän suuri kettukoiramme" pissii pyörätien toisella puolella ja kettu puolestaan on toisella puolella katulampun alla, eikä koira huomaa mitään ...
Nyt Konsta olikin sitten innostunut juoksemaan pupujen perässä ... ja niitä pupujahan täällä taitaa olla enemmän ja vähemmän!!!! Hyvin pahoillaan Konsta oli sitten tullut takaisin ja ilman paistia!!!
Konstahan on kaikkien ystävä, joten lieneekö sitten ajatellut, että pupun kanssa olisi kiva leikkiä .... -enpä usko, että olisi millään tavoin vahingoittanut pupua, jos olisi saanut kiinni!

Näin väsyneenä "suuri saalistaja" sitten palasi metsäreissultaan ... ja
unohti, miten latu ylitetään!!!





Tiistai 20.4.2010

 

Aamupäivällä Konstalla oli ollut suht kivaa metsässä, mutta kuinkas siellä sitten kävikään.

Puolet reissusta oli poika kulkenut hihnan päässä -niitä pupujusseja oli vilistänyt sen verran paljon!!!

Voisiko olla yhtään tylsempää?

Iskä laskettelee Rukalla, mami sairastaa sohvalla.

Niinhän siinä sitten kävi, että kun Konsta aikansa ulisi, niin lähdettiin pienelle happihyppelylle.