Talvi tuli

Konsta oli intoa täynnä, kun toipui ensijärkytyksestä: LUNTA!
Ennen kuin ehdin kieltää, niin Konsta olikin jo
naapurin pihalla 1 - 4 vuotiaiden lasten luona leikkimässä. 

Nämä kummajaiset "piikkikävyt"
löytyivät meidän talon takaa,
kaupungin viheralueella kasvavasta kuusesta.
On siitä ainakin kymmenen vuotta aikaa,
kun ne sinne istutettiin, mutta olen ilmeisesti kävellyt
silmät kiinni polkua pitkin. Hmmm!
Kiitos yhdelle koiria ulkoiluttavalle pariskunnalle tästä tiedosta!

Mikä kuusi?

Jälleen Ollilanlaaksossa ... Nyt lumikuvia!
Hevoseste talviasussa.

Kylläpäs sitä lunta tuli muutamassa tunnissa.

Täältä on päästävä alas ...
ja aivan itse!

Lisää kuvia sunnuntai-illan lenkiltä

Sorsat tuli kuvattua, joten siirryimme läheiselle laitumelle katsomaan hevostallin asukkaita. Lauantaina eräs lapsenlasta ulkoiluttanut naapurin rouva ihmetteli, mihin ponit olivat kadonneet -asia ratkesi, nekin oli viety jo laitumelle!

Eikös meillä olekin kauniit ulkoilumaisemat?

Konstalla riitti taas ihmettelemistä ...  mutta ...  

mitä ihmettä "laiva keskellä peltoa"?

Onhan se este tuokin ...

Pururadan varresta löytyy kauniin lammen sekä hevoslaitumen lisäksi myös tämä ikävännäköinen hakkuualue. Meitä harmitti tosissaan, kun nuo puut piti kaataa.

Eihän tuo metsikkö suuren suuri ollut, mutta siellä oli kivoja polkuja kävellä ...   

Pellolla kukki jo apilaa, sun muuta kedonkukkaa, mutta ei niistä kuvia tällä kertaa ... tämä kaunis kukkakuva riittäköön tällä kerralla.   

Kun tulimme kotiin, niin ensimmäisenä oli pakko katsoa, miten etupihan pionit olivat selvinneet lauantain kamalasta myrskystä. Hieman oli pionit murtuneen näköisiä, mutta toivotaan, että kukat nousisivat vielä pystyyn ... -onneksi tuetiin niitä lauantaina jonkun verran. 

Konstan kanssa lammella

Sunnuntai-iltana käväistiin Konstan kanssa Ollilanlammella -tai no, aikaa siellä vierähti noin pari tuntia.

Lintujen laulua ja hiljaista metsän "huminaa"! Lepoa korville ...

Lammella oli "tungosta". Ensinnäkin sorsia oli aivan uskomaton määrä -en muista koskaan nähneeni niitä siellä noin paljon. Nelijalkaisia ystäviäkin siellä käväisi jonkin verran; yksi koira uskalsi uimaan asti, muut tyytyivät istumaan omistajiensa vieressä. Olihan siellä jokunen perhekin sekä sauvakävelijöitä leipäpussit mukana -pian siellä on yliravittuja pullasorsia! Minä tyydyin katselemaan lammen elämää ja otin valokuvia, kun oli jälleen mitä kuvata.

Konstan kuvaaminen on jäänyt viime aikoina hiukan taka-alalle, kun on ollut muuta tekemistä. Tilda-enkeliprojektin ohessahan tein muistoalbumia ja niiden kuvien käsittelyssä meni oma aikansa, kun piti käsitellä kolmen kameran kuvia. Aikani tein sitä miniläppärilläni, kunnes lopulta siirryin vanhalle kannettavalleni -sille, joka toimii, miten sitä huvittaa, mutta kuvienkäsittely on kuitenkin huomattavasti nopeampaa.

Konsta katseli sorsia, mutta tyynen rauhallisena, kuten yleensä aina. Joku toinen koira olisi jo lähtenyt saalistamaan sorsapaistia.

Seuraavana kuvasarja "mitä isot edellä, sitä pienet perässä".

Hiukan kyllä huvitti tuo lintujen touhu!

 

Suuren suuria eivät poikaset olleet, mutta pakko kiivetä, vaikka tuon vedessä olleen puun olisi voinut kiertää uimallakin ...

 

Helatorstai

Kamera keikkui jälleen mukana, kun lähdin Konstan kanssa aamupäivällä pienelle kävelylenkille ...

Hyvä niin, sillä paljon oli kuvattavaa ...

Linnunlaulantaa oli kiva kuunneella. 

Löytyihän se lintukin, kun aikani zoomasin!

Kuvasta voisi päätellä, että Konsta syö valkovuokkoja, mutta ehei ....

Sieltä löytyi heinää, jota "tämä meidän pikkulehmä" tykkää mutustaa.

Mitä ihmeen puluja ne nyt nuokin ovat? Ja mistä ovat tänne eksyneet??

Vaan eipä tehnyt koira elettäkään, että olisi lähtenyt ajamaan lintuja takaa...

Kun pääsimme leikkipuiston luo, niin Konsta teki yhdestä pienestä tytöstä tosi onnellisen. Tyttö kysyi aluksi, saisiko silittää ja luvan saatuaan hän tiedusteli hetken päästä ... "saisinko taluttaa?". -No, mikä ettei, kun kerran vierestä seurattiin muiden aikuisten kanssa ja meidän ympärihän nuo juoksivat ... ja heittivät keppiä, jonka löysivät. Että voikin pieni ihminen ilahtua pienestä asiasta!!!

Ulkoilua ja kipuilua

Tässä sitä taas ollaan. Sunnuntaina oli ihan kiva käydä Kouvolassa ja nähdä pikkuväkeä pitkästä aikaa, mutta nyt sitten taas kärsitään automatkan aiheuttamista kivuista. Tiet olivat kerrassaan kamalassa kunnossa ja kyllähän me tiedettiin, mitä siitä seuraa. Minulla oli kaularanka kaiken aikaa tuettuna, mutta eihän niskatuki siinä paljon auta, kun tärinä on hirveetä. Minun pitäisi saada sellainen tärinää vaimentava istuintyyny, mutta ne maksavat aivan älyttömästi. Tähän täytyy todeta, ettei "terve ihminen" edes huomaa moista tärinää autossa, mutta kun kaularangassa vain yksi ehjä (herää kysymys, onko enää sitäkään?) nikamaväli, niin se onkin sitten toinen juttu! 

Eipä ollut yhtään kiva herätä niskakipuun tiistaina ja viettää puolet päivästä peiton alla makoilemassa, kun olisi ollut mukavampaakin tekemistä. Monta Tilda-juttua keskeneräisenä, tilkkupeitekin pahasti vaiheesssa. Syto-myssyt pitäisi toimittaa eteenpäin!!! Ja paljon muuta, joiden tekeminen aina siirtyy näiden kipupäivien vuoksi tulevaisuuteen ...

Puutarhassakin olisisi suuri projekti, mutta en tiedä, kuka sen tekisi ... -pitäisi näet vaihtaa ainakin yhteen kukkapenkkiin uudet mullat, jakaa perennat, hommata uusia perennoja, yms. 

Eräs tuttavani on kyllä antanut minulle tähän oikein hyvän neuvon; kukkien sijasta kannattaisi laittaa vain pelkkiä pensaita, havukasveja ja helppohoitoisia viherjuttuja -näin heillä tehtiin, kun hän ei enää kyennyt puutarhahommiin kolarin jälkeen (hänellä siis samanlainen kaularankavamma kuin minullakin).

Muutenkin oli ikävä päivä, vettä satoi  ... vai pitäisikö pikemminkin sanoa, että räntää!! Tänään piti lähteä tyttären kanssa ostamaan mulle hautajaisvaatteita, mutta sekin jäi kivun vuoksi sitten huomiselle. Onneksi tytölle löytyi eilen kiva musta mekko ja pojan pukukin ostettu. Toivottavasti aamulla vointini on sellainen, että kykenen lähtemään miehen kanssa ostoksille. Siunaustilaisuus on jo perjantaina! Että näin tiistaina!!!

Alla sitten maanantaina kesken jäänyt blogipäivitys ... Oli meinaan ongelmia kuvien käsittelyn kanssa, mutta nyt taitaa taas kuvat näkyä blogissa normaalisti, kun ohjelmia asennettiin uuteen läppäriini uudelleen.

Onneksi maanantaiaamuna vointini oli huomattavasti parempi. Sunnuntain Kouvolan reissu kyllä tuntui kaularangassa, mutta tuntui vielä ihan siedettävältä. Päätinkin sen vuoksi lähteä katsomaan, jokohan läheiselle Ollilanlammelle olisi tullut sorsapariskunta. Eilen aurinko paistoikin tosi kauniisti ja oli suht lämmintä, joten siellä oli ihan kiva oleskella ja kuvata. Siellä oli muitakin koiran ulkoiluttajia, saimme seuraksemme pienen kiinanharjakoiran -oli sitten ihana pentu ...  

... ja olihan se lintupariskuntakin saapunut!

Kävelin lammen rantaa ja ihmettelin, mitähän liikehdintää siellä olikaan? Sammakoita ... ja niitä ei sitten ollutkaan yksi tai kaksi!

Tämä sammakko tuli ilmeisesti opettamaan meille, miten "uidaan oikeaoppisesti sammakkoa"!

Monikohan koira muuten istuu paikallaan näin rauhallisesti katselemassa lammen elämää?

Ei elettäkään lähteä metsästämään sorsa- tai sammakkopaistia!

Kevään ihmeitä

Kotona jälleen!

Konsta nautti elämästään, kun pääsi takapihalle leikkimään palloleikkejään ja aamulenkillä tapasi koirakavereitaan. Lumesta meillä ei ole tietoakaan ... Tuntuu kyllä oudolta, kun lauantaiaamuna lähdimme sieltä lumen keskeltä.

Pihalla huomasi, kuinka luonto herää taas eloon ...

Marjapensaiden tilanne kyllä vähän huolestuttaa ja toivonkin, ettei nyt enää tulisi kovia yöpakkasia.

Raparperissakin on jo hienot lehtien alut.

Sireenien kauniita kukkia ja ihanaa tuoksua jo odottelen ...