 |
Konsta ei yhtään tykännyt lähteä sunnuntaina lenkille, kun "jalkoja paleli". Eteenpäin meno olikin yhtä taistelua, kun vähän väliä piti pysähtyä ihmettelemään tassuja. Lienee todellakin edessä tossujen hankinta! |
 |
| Kovin oli taivas tumma selän takana ... ja edessä todella kauniin sininen |
 |
| Hevoseste talvella -vain hevonen puuttuu, niin olisi täydellinen! |
 |
| Palelee! Eikö voitais mennä jo kotiin? |
 |
Ollilanlampi talvella. |
 |
| Konsta oli intoa täynnä, kun toipui ensijärkytyksestä: LUNTA! Ennen kuin ehdin kieltää, niin Konsta olikin jo naapurin pihalla 1 - 4 vuotiaiden lasten luona leikkimässä. |
 |
| Nämä kummajaiset "piikkikävyt" löytyivät meidän talon takaa, kaupungin viheralueella kasvavasta kuusesta. On siitä ainakin kymmenen vuotta aikaa, kun ne sinne istutettiin, mutta olen ilmeisesti kävellyt silmät kiinni polkua pitkin. Hmmm! Kiitos yhdelle koiria ulkoiluttavalle pariskunnalle tästä tiedosta! |
 |
| Mikä kuusi? |
 |
| Jälleen Ollilanlaaksossa ... Nyt lumikuvia! Hevoseste talviasussa. |
 |
| Kylläpäs sitä lunta tuli muutamassa tunnissa. |
 |
| Täältä on päästävä alas ... ja aivan itse! |
 |
| Siellä ne sorsat vielä uiskentelivat ... |
 |
| Ihmettelin, miksi Konsta ei tullut luokseni kutsusta huolimatta. Nauruhan siitä tuli, sillä totesin koiran odottavan minua ... ja katsopas itse, millaisessa paikassa. HYVÄ KONSTA!! Taitava koira, kun löysit noin paljon sieniä. Siellä se kullanmuru odotti minua ja poseerasi ... Niin ja nämäkin sienet jäivät metsään, koska sanon sienille "kiitos ei". |
 |
| Mistäs se näin iloinen poikakoira löytyi, kun metsään meno oli niin vaikeaa. |
