KroKKO-postia Suomen Kipu ry:stä ja höpinää kivusta

Maanantaina sain postia,  jota olisin itse tarvinnut jo syyskuussa 2001, kun loukkaannuin auto-onnettomuudessa. Minulle tuli RAY:n tukeman KroKKO -projektin avulla valmistunut "Kipu osana elämää, kroonisen kivun ensitieto-opas". Mikäli olet kipupotilas tai sellaisen läheinen, niin lisätietoja oppaasta löydät: http://www.suomenkipu.com/krokko/

  

Blogini lukija, jos olet kipupotilaan läheinen niin:

- AUTA HÄNTÄ, hoida paperiasiat, mene hänen tuekseen kaikkialle, missä vain luulet apua tarvittavan (lääkärinvastaanotoille, Kelaan, ...)!

- Älä missään vaiheessa jätä häntä yksin. Asioiden hoitaminen sairaana ei ole helppoa! Sairas ihminen ei selviä Suomen pykäläviidakossa yksin ja siksihän niitä hylkypäätöksiä tehdään hirveät määrät, kun hakemuksista puuttuu oleellista tietoa! Niin paljon omakohtaista kokemusta.

- KIPU EI NÄY, joten sitä ei myöskään oteta tosissaan. Omasta kokemuksestani kehotankin, etsikää kivunhoitoon erikoistunut lääkäri. Heillä on sellaista asiantuntemusta, että elämään saadan jonkinlaista järjestystä.

Perhe, ystävät, sukulaiset -- missä on se ymmärrys ja tuki, jota olisin tarvinnut kuluneiden vuosien aikana? Miksi kukaan ei auttanut täyttämään lukuisia hakemuksia, valituksia, yms.?

Mihin katosi tukiverkosto? Miksi loputkin ystävät jättivät, kun minulle viimein myönnettiin työkyvyttömyyseläke? 

Onneksi on sentään vielä yksi Tosi Ystävä. Kiitos Sinulle, että olet olemassa.  

Oman pihan kukkia, joista en tällä hetkellä osaa iloita yhtään.

Unikotkin päättivät vielä kukkia ... Kasvatin taimet jokunen vuosi sitten, mutta nyt ne kukkivat ensimmäistä kertaa!!! Eivät ilmeisesti saaneet tarpeeksi valoa aiemmin.

Ulkoilua ja kipuilua

Tässä sitä taas ollaan. Sunnuntaina oli ihan kiva käydä Kouvolassa ja nähdä pikkuväkeä pitkästä aikaa, mutta nyt sitten taas kärsitään automatkan aiheuttamista kivuista. Tiet olivat kerrassaan kamalassa kunnossa ja kyllähän me tiedettiin, mitä siitä seuraa. Minulla oli kaularanka kaiken aikaa tuettuna, mutta eihän niskatuki siinä paljon auta, kun tärinä on hirveetä. Minun pitäisi saada sellainen tärinää vaimentava istuintyyny, mutta ne maksavat aivan älyttömästi. Tähän täytyy todeta, ettei "terve ihminen" edes huomaa moista tärinää autossa, mutta kun kaularangassa vain yksi ehjä (herää kysymys, onko enää sitäkään?) nikamaväli, niin se onkin sitten toinen juttu! 

Eipä ollut yhtään kiva herätä niskakipuun tiistaina ja viettää puolet päivästä peiton alla makoilemassa, kun olisi ollut mukavampaakin tekemistä. Monta Tilda-juttua keskeneräisenä, tilkkupeitekin pahasti vaiheesssa. Syto-myssyt pitäisi toimittaa eteenpäin!!! Ja paljon muuta, joiden tekeminen aina siirtyy näiden kipupäivien vuoksi tulevaisuuteen ...

Puutarhassakin olisisi suuri projekti, mutta en tiedä, kuka sen tekisi ... -pitäisi näet vaihtaa ainakin yhteen kukkapenkkiin uudet mullat, jakaa perennat, hommata uusia perennoja, yms. 

Eräs tuttavani on kyllä antanut minulle tähän oikein hyvän neuvon; kukkien sijasta kannattaisi laittaa vain pelkkiä pensaita, havukasveja ja helppohoitoisia viherjuttuja -näin heillä tehtiin, kun hän ei enää kyennyt puutarhahommiin kolarin jälkeen (hänellä siis samanlainen kaularankavamma kuin minullakin).

Muutenkin oli ikävä päivä, vettä satoi  ... vai pitäisikö pikemminkin sanoa, että räntää!! Tänään piti lähteä tyttären kanssa ostamaan mulle hautajaisvaatteita, mutta sekin jäi kivun vuoksi sitten huomiselle. Onneksi tytölle löytyi eilen kiva musta mekko ja pojan pukukin ostettu. Toivottavasti aamulla vointini on sellainen, että kykenen lähtemään miehen kanssa ostoksille. Siunaustilaisuus on jo perjantaina! Että näin tiistaina!!!

Alla sitten maanantaina kesken jäänyt blogipäivitys ... Oli meinaan ongelmia kuvien käsittelyn kanssa, mutta nyt taitaa taas kuvat näkyä blogissa normaalisti, kun ohjelmia asennettiin uuteen läppäriini uudelleen.

Onneksi maanantaiaamuna vointini oli huomattavasti parempi. Sunnuntain Kouvolan reissu kyllä tuntui kaularangassa, mutta tuntui vielä ihan siedettävältä. Päätinkin sen vuoksi lähteä katsomaan, jokohan läheiselle Ollilanlammelle olisi tullut sorsapariskunta. Eilen aurinko paistoikin tosi kauniisti ja oli suht lämmintä, joten siellä oli ihan kiva oleskella ja kuvata. Siellä oli muitakin koiran ulkoiluttajia, saimme seuraksemme pienen kiinanharjakoiran -oli sitten ihana pentu ...  

... ja olihan se lintupariskuntakin saapunut!

Kävelin lammen rantaa ja ihmettelin, mitähän liikehdintää siellä olikaan? Sammakoita ... ja niitä ei sitten ollutkaan yksi tai kaksi!

Tämä sammakko tuli ilmeisesti opettamaan meille, miten "uidaan oikeaoppisesti sammakkoa"!

Monikohan koira muuten istuu paikallaan näin rauhallisesti katselemassa lammen elämää?

Ei elettäkään lähteä metsästämään sorsa- tai sammakkopaistia!

05042010 Veden voimaa

Pääsiäinen meni nukkuessa tai pitäisikö ennemminkin sanoa, että torkkuessa. Uni on ollut hyvin katkonaista, herään vähän väliä käsien puutumiseen, pään vihlontaan ja muihin ikäviin oireisiin. Ehkä ikävintä kuitenkin on, kun yritän lukea jotakin ja makaan oikealla kyljellä, niin minulta menee taju aika äkkiä ja sitten en tiedä tästä maailmasta mitään.
Kaikki oireilu taas seurausta ilmeisesti siitä, kun olen viimeksi kuluneen viikon aikana touhunnut tuolla keittiössä liikaa ja käynyt pari kertaa yksin ruokaostoksilla! Eihän niitä ostoskasseja saisi kantaa, raskaita tavaroita nostaa, mutta ...
Yksi syyhän voi tietysti olla sekin, että olen viime viikkoina neulonut/virkannut/askarrellut aika paljon ....

Tänään mies meni iltavuoroon, joten käväistiin iltapäivällä Kellokosken ruukin alueella kuvaamassa ...

Enpäs ole siellä aiemmin käynytkään.

Oikeastaan me lähdettiin kuvaamaan "tulvivaa Keravanjokea", mutta eipäs moista kuvattavaa sitten ollutkaan, vaikka yksi tie olikin suljettu. Sitten mies keksi Kellokosken padon, joten suunta sinne. 

Kellokosken ruukin alue oli jollain tapaa viehättävä. Oikeastaan sinne pitäisi mennä käymään kesällä.

Ihastelin tuota kirkkoa. Kivalla paikalla ja erityisesti nuo ikkunat olivat ihanat.  

Kirkon vieressä on seurakuntakeskus ja Männistön tanssilava.  

Kuvia patoaltaalta.

 

Patoaltaalla sitä taas pysähtyi miettimään veden voimaa. 

Yllätys-yllätys, Konstasta on tullut niin rohkea, ettei pelännyt yhtään ...

Mihin hävisi vettä inhoava koiramme?

Näkymä padon alapuolella olevalta sillalta.  

Tyyny-keskiviikko

Nyt se on viimeinkin valmis!

Ompeluhuoneen sohvalle tehty uusi tilkku-tyynynpäällinen meinaan ...

Mun ei pitänyt ommella tällä viikolla mitään, mutta kun harmitti katsella keskeneräisiä töitä ompeluhuoneen sohvalla, niin ajattelin sitten ommella tyynynpäälliset valmiiksi.

Loppujen lopuksi aikaa meni vain tunnin verran, mutta olisinpa säästynyt näiltäkin kivuilta, jos olisin levännyt! Vaan,... minkäs sille voi, kun mulla on kumma tapa, että kun kipu vähänkin lievittyy, niin sitten on "pakko" tehdä jotain ... ja sitten myöhemmin taas kärsitään. On mulla nyt ainakin hyvä mieli, kun sain jotain valmista!!!

Ylpeänä voin kertoa, että ne syksyllä leikkaamani kaksi olohuoneen tyynynpäällistäkin on viimeinkin ommeltu valmiiksi. Tai no, pitäisikö sittenkin sanoa, että "melkein valmiit", kun en vielä tiedä, laitanko niihin nappeja tai nauhaa koristeeksi. Ne ovat sitä samaa vihreää samaa vihreää Pentikin ruutukangasta kuin keittiön verhot ja "mäyris"-tyyny. 

Uskomatonta, mutta totta: ompeluhuoneen sohvalla ei yhtään ylimääräistä tavaraa!!!

Sitten vielä lähikuvaa ...