05042010 Veden voimaa

Pääsiäinen meni nukkuessa tai pitäisikö ennemminkin sanoa, että torkkuessa. Uni on ollut hyvin katkonaista, herään vähän väliä käsien puutumiseen, pään vihlontaan ja muihin ikäviin oireisiin. Ehkä ikävintä kuitenkin on, kun yritän lukea jotakin ja makaan oikealla kyljellä, niin minulta menee taju aika äkkiä ja sitten en tiedä tästä maailmasta mitään.
Kaikki oireilu taas seurausta ilmeisesti siitä, kun olen viimeksi kuluneen viikon aikana touhunnut tuolla keittiössä liikaa ja käynyt pari kertaa yksin ruokaostoksilla! Eihän niitä ostoskasseja saisi kantaa, raskaita tavaroita nostaa, mutta ...
Yksi syyhän voi tietysti olla sekin, että olen viime viikkoina neulonut/virkannut/askarrellut aika paljon ....

Tänään mies meni iltavuoroon, joten käväistiin iltapäivällä Kellokosken ruukin alueella kuvaamassa ...

Enpäs ole siellä aiemmin käynytkään.

Oikeastaan me lähdettiin kuvaamaan "tulvivaa Keravanjokea", mutta eipäs moista kuvattavaa sitten ollutkaan, vaikka yksi tie olikin suljettu. Sitten mies keksi Kellokosken padon, joten suunta sinne. 

Kellokosken ruukin alue oli jollain tapaa viehättävä. Oikeastaan sinne pitäisi mennä käymään kesällä.

Ihastelin tuota kirkkoa. Kivalla paikalla ja erityisesti nuo ikkunat olivat ihanat.  

Kirkon vieressä on seurakuntakeskus ja Männistön tanssilava.  

Kuvia patoaltaalta.

 

Patoaltaalla sitä taas pysähtyi miettimään veden voimaa. 

Yllätys-yllätys, Konstasta on tullut niin rohkea, ettei pelännyt yhtään ...

Mihin hävisi vettä inhoava koiramme?

Näkymä padon alapuolella olevalta sillalta.