Tämä virkattu ja "niin tildamainen" pöytäliina löytyi kaapista, kun etsin keittiön pöytään itsenäisyyspäiväksi sopivaa liinaa -isoja liinoja kyllä löytyi ja paljonkin, mutta joko väärä koko tai väri! Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: kadonneen liinan sijainti paikannettu -tosin vuorokausi liian myöhään!!
Mutta takaisin tähän virkattuun liinaan, jonka olemassa olosta minulla ei ole mitään muistikuvaa, milloin tämän olen saanut ja ... noloa tunnustaa, mutta siitäkään en ole täysin varma, että onko se veljeni vaimon vaiko mieheni tädin virkkaama -parempi siis, etten arvaile! Eikö olekin ihana ja "niin Tilda"!!!
Alla olevalle virkatulle "hopealiinalle" puolestaan on olemassa oma tarinansa. Veljeni vaimo virkkasi sen minulle syntymäpäivälahjaksi langoista, jotka äitini oli hänelle antanut "virkkaa niistä, mitä haluat". Muistelisin, että vuosi oli sama, jolloin äiti kuoli. Mielestäni tosi kaunis liina!
Tässä ne nyt sitten ovat, minun todelliset "pöytäliina-aarteeni" pellavasta, joita olen kohdellut kuin kukkaa kämmenellä eli ne ovat olleet toistaiseksi hyvin harvoin käytössä. Valkoinen nyplätty liina on häälahja sukulaiselta ja muut taas äitini aikaansaannoksia.
Vaatehuoneen ylähyllyllä on "äidinperintöni", nypläystyyny, jossa kesken jäänyt pöytäliina ... eikä aivan pieni liina olekaan! Harmittaa ... en osaa nyplätä, vaikka olinkin joitakin kertoja äidin mukana 1980-luvun alussa kansalaisopistonkursseilla seuraamassa Helena Oravan opetusta. Olen toki kokeillut nypläystä, mutta vain kapean peruspitsin verran!
Ehkä vielä jonain päivänä yritän opetella tuotakin taitoa, mutta hyvin todennäköisesti kaularankavammani tulee olemaan este tai ainakin hidaste ja nypläystöistä tulee ikuisuusprojekteja.
