Maanantaina sain postia, jota olisin itse tarvinnut jo syyskuussa 2001, kun loukkaannuin auto-onnettomuudessa. Minulle tuli RAY:n tukeman KroKKO -projektin avulla valmistunut "Kipu osana elämää, kroonisen kivun ensitieto-opas". Mikäli olet kipupotilas tai sellaisen läheinen, niin lisätietoja oppaasta löydät: http://www.suomenkipu.com/krokko/
Blogini lukija, jos olet kipupotilaan läheinen niin:
- AUTA HÄNTÄ, hoida paperiasiat, mene hänen tuekseen kaikkialle, missä vain luulet apua tarvittavan (lääkärinvastaanotoille, Kelaan, ...)!
- Älä missään vaiheessa jätä häntä yksin. Asioiden hoitaminen sairaana ei ole helppoa! Sairas ihminen ei selviä Suomen pykäläviidakossa yksin ja siksihän niitä hylkypäätöksiä tehdään hirveät määrät, kun hakemuksista puuttuu oleellista tietoa! Niin paljon omakohtaista kokemusta.
- KIPU EI NÄY, joten sitä ei myöskään oteta tosissaan. Omasta kokemuksestani kehotankin, etsikää kivunhoitoon erikoistunut lääkäri. Heillä on sellaista asiantuntemusta, että elämään saadan jonkinlaista järjestystä.
Perhe, ystävät, sukulaiset -- missä on se ymmärrys ja tuki, jota olisin tarvinnut kuluneiden vuosien aikana? Miksi kukaan ei auttanut täyttämään lukuisia hakemuksia, valituksia, yms.?
Mihin katosi tukiverkosto? Miksi loputkin ystävät jättivät, kun minulle viimein myönnettiin työkyvyttömyyseläke?
Onneksi on sentään vielä yksi Tosi Ystävä. Kiitos Sinulle, että olet olemassa.
Oman pihan kukkia, joista en tällä hetkellä osaa iloita yhtään.
Unikotkin päättivät vielä kukkia ... Kasvatin taimet jokunen vuosi sitten, mutta nyt ne kukkivat ensimmäistä kertaa!!! Eivät ilmeisesti saaneet tarpeeksi valoa aiemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti