31102009 Pyhäinpäivä

Kävimme tänään iltapäivällä Porvoossa. Vietiin anopin haudalle kynttilöitä. Samalla reissulla räpsin kuvia ... kokeilin eri asetuksia.

Kuukauden päästä tulee 20-vuotta siitä,

kun muutimme pois Porvoosta.

Jokirantaa ...

ja ne kuuluisat punaiset ranta-aitat.

Kuu-ukkokin pääsi kuvaan!

Ilta pimeni tosi nopeasti!

Hiirulaisia ja kurpitsa-lyhty kaivettiin jo päivällä esille

-ei meillä tosin Halloweenia juhlita. Kun tulimme Porvoosta kotiin,

niin sytyteltiin kynttilöitä etukuistin lyhtyihin.

Viisi lyhtyä valaisi pimeää iltaa tosi kivasti.

28102009 enkeleitä

Minun piti tehdä näitä Julideer-lehtisen enkeleitä joululahjoiksi, mutta taidanpa vaihtaa suunnitelmaa. Tällä hetkellä olen "korvia myöten täynnä" tuota mekkoa -ei oo mun juttu sittenkään! Aikani harmittelin, mutta sitten päätin "koristella" mekot helmillä ja nauhoilla.

Tyttöset poseeraa yhdessä ... ja alla kasvokuvat jokaisesta.

Tämän enkelin olen ajatellut pitää itselläni. Kun uudet kankaat tulivat syksyllä myyntiin, niin ihastuin tuohon kankaaseen heti -se on niin ihana!

Ruusumekkoinen enkeli muuttaa pois Suomesta ...

Punamekkoinen enkeli vaihtaa kotia viimeistään joulukuuun aikana ...

Tässä "siskokset" vielä yhdessä...

Tilda Talvi-enkeli

Pitkästä aikaa sain minäkin ommeltua Tilda-enkelin. Täytyy tunnustaa, että innostuin alkuviikosta niin kovasti taas tildailusta, että leikkasin tämän talvienkelin lisäksi neljä kivaa juttua joulun idealehtisen kaavoilla.

Tätä oli oikein hauska ommella ja näperrellä.

Mihin olen hävittänyt pienet kranssit? Siinäpä kysymys, sillä eihän niitä löytynyt, vaikka käänsin lähes koko ompeluhuoneen ympäri. Eihän siinä sitten muu auttanut kuin käväistä Tiimarissa, jotta sain enkelini valmiiksi.

Seuraavana onkin sitten vuorossa Tildas Julideer-ohjeilla tehtyjä juttuja!

Jännitystä elämään, enpäs kerro vielä enempää.

Kynttilöiden valoa

Tänä iltana istuin kynttilöiden valossa ja nautin karamellintuoksuisista kynttilöistä.

Innostuin myös kuvaamaan ja testailemaan kamerani eri ominaisuuksia.

Samalla vaihtui blogini "ylätunniste" vuoden aikaan sopivaksi.

13102009 Virkkuukoukkujen säilytin

Tämä on pitkän harkinnan ja suunnittelun tulos, ei aivan sellainen kuin alunperin oli tarkoitus tehdä, mutta lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen. Tässä virkkuukoukut pysyvät hyvässä järjestyksessä ja pysyvät varmasti paikoillaan yläreunan läpän alla -ompelin sen näet kiinni sivureunoihin. Nyt työn alla vastaavanlainen säilytin neulepuikoille. Vielä en ole päättänyt, miten sen lopulta toteutan, sillä minulla on mieletön määrä puikkoja -itseostamieni lisäksi olen saanut äidin sekä mummon puikot!

12102009 Taitaa tulla talvi

Tänään se päivä koitti, jota jo kovasti oli odoteltu. Välillä satoi vettä, välillä räntää ja jotain jäi vähän nurmikollekin. LUNTA!

Tilda on ruutua ja raitaa

Tilda on ruutua ja raitaa. Miksi kaikki tildamaiset jutut pitäisi aina ommella? Minäpä päätin kokeilla, mitä saisin aikaan puikoilla. Enpäs muistakaan, milloin olisin neulonut näin pieniä lapasia -johan siitä on ikuisuus, kun olen viimeksi neulonut lapaset aikuisellekin. Nyt kuitenkin päätin kokeilla, miten sukkapuikot pysyvät käsissäni. Hyvin pysyivät, mutta ongelmat tulivat siinä vaiheessa, kun piti tehdä peukalot. Lopulta sain jonkinlaiset peukut aikaan, mutta ovatko ne oikean kokoiset, niin se selviää vasta siinä vaiheessa, kun tytöt kokeilevat lapasiaan. Siinä ne nyt sitten ovat! Yksi- ja kolmevuotiaille tyttösille. Jännityksellä odotan, joudunko niitä suurentamaan ...

Lanka: Novita Wool

Haaste

Sain haasteen kahdesta eri blogista: Merjuskalta sekä Kisumummalta HAASTE KUULUU NÄIN:

1. Laita tunnustus blogiisi.
2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.
3. Linkitä blogiin, josta sait tunnustuksen.
4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.
5. Haasta viisi muuta blogia jättämällä niihin kommentti.

1. kuuloaisti: kuulonalenema pahenee, syynä kolari 9/2001. Kesäkuussa 2009 sain vasempaan korvaan kuulokojeen. Eilen kuulontutkija kertoi, että voi olla, että koje tulee myös toiseen korvaan jossain vaiheessa. En ole yhtään innoissani asiasta, kun tämän yhdenkin kapistuksen kanssa eläminen on vasta totuttelua!
2. näköaisti: olen saanut kehuja siitä, että minulla on ihmeellinen taipumus hahmottaa pieniä asioita isoista kokonaisuuksista!
3. hajuaisti: taitaa olla joskus liian herkkä! Savun hajun haistan hyvin herkästi -tiedän, koska naapurissa saunailta! Tykkään hirveästi tuoksukynttiöistä ...
4. tuntoaisti: Kun kipu pahimmillaan, niin en kestä yhtään tärinää ...
5. makuaisti: ei vahvoja mausteita!

Tämän haasteen lähetän:

Eme, Liinis, Miss Marple, Silva ja Kimmeli

Rusetteja, ruusuja ja säilytystorneja

Ostin lokakuun Suuri Käsityölehden, kun kaipasin uusia käsityöohjeita. Lehden mukana tuli keväällä ilmestynyt numero. Sitä selaillessa se löytyi -"se jotain", jota olin jo keväällä tilaamassa, mutta en sitten tilannutkaan!

Tilasin eilen ja jo tänään paketti oli postilaatikossa! Olipas nopea toimitus verkkokauppa Ompelijan maailmassa.

Eipä nuo työvälineet kovin kummoiset ole, mutta kivoja juttuja niillä voi tehdä. Nyt sitten opetellaan ja ihmetellään ...

Ompelijan maailman sivuilta löytyi myös ratkaisu helmien säilytysongelmaan. Nuo säilytystornit ovat tosi hieno keksintö!!! Pienempi koko on tuikkukynttilän kokoinen. Olisinpa tajunnut tilata tuota isompaa kokoa toisenkin tornin ...

Keskiviikkona 7.10.2009 ne viimeinkin tulivat

Siitä on jokunen viikko, kun nämä tilasin ... Kotigastronomi rooibos-teetä, makuina mansikka ja mustikka! Mansikka-rooibosta juodessa oli mukava selailla aamulla tullutta Sinooperin uutta Ideat-lehtistä.

Tilda-kankaita ja arkkeja

Kiitos Tarjalle Pikkuiseen puotiin nopeasta toimituksesta. Tilasin häneltä uusia Tilda-arkkeja sekä muuta kivaa. Tarkoitus olisi tehdä enkeleitä joululahjoiksi ja loput joulukortit ...

"Lähes uitettu koira"

Kylläpä oli sateinen viikonloppu! Tänään minun oli pakko päästä takapihalle haukkaamaan happea, sillä nyt seinät alkavat jo kaatua päälle. Koko viikon olen kovasti haaveillut siitä, että pääsisin kuvamaan jonnekin, pois näistä kotiympyröistä. Olisi kiva saada räpsiä syyskuvia. Tänään tuli viikko täyteen sairastamista, mutta kunnossa en ole vieläkään. Onneksi kuume sentään hellittänyt! Koska en päässyt vieläkään kuvaamaan metsään tai meren rannalle, niin päätin tehdä kuvasarjan meidän bortsu-pojan pelistä takapihalla -ehkäpä pitäisi tehdä se Konstan oma blogi, mutta toisaalta se on niin paljon helpompaa kirjoittaa kaikki tänne samaan. Ehkäpä blogin nimeä voisi hieman muotoilla -miltäs kuulostaisi "Tellun näpertelyt ja höpinät"? Vettä on satanut niin paljon, että Konstakin joutui pukeutumaan sadeasuihin metsälenkille -se ajatus nyt ei ollut aivan koiran mieleen, mutta parempi näin kuin pestä kokonaan tuo otus! Minua oikein huvitti katsella ikkunasta sitä touhua, kun koira ei ollut yhtään innostunut lähtemään lenkille. Konsta kun "laittaa jarrut päälle", niin siinä sitten ollaan ja ihmetellään vähän aikaa, sillä hän ei liiku mihinkään suuntaan -onneksi näin ei tapahdu kovin usein! Kotiin tullessa koira ei ollut moksiskaan tuosta kuraisesta takistaan. Pää märkänä, jalat kurassa, mutta muuten meillä olikin kuiva ja niin iloinen koira. Kotipihalle päästyään Konsta tietysti etsi ensitöikseen tennispallon -no, tällä kertaa taas "virkatun sellaisen" ja futispeli käyntiin! Itse kaularankavammasta kärsivänä ihmettelen kovasti, miten tuon koiran niska kestää "jos jonkinlaista pään nakkelua". Pää heiluu laidasta laitaan, kun tuon pallon kanssa mennään tuhatta ja sataa pitkin pihaa. Täytyisi ihan laittaa video näistä mukavista peleistä, sillä ei tästä kuvasarjasta saa kuvaa siitä, mitä se on todellisesti.

Heilautus vasemmalle, sitten oikealle ja vauhdilla eteenpäin.

"Apua, sireenipensas edessä! Seis pallo, seis ...! "

"Puskaan meni, mutta menköön!

Uusi pallo ja peli jatkukoon ... "

"Taidankin pysyä tällä puolella pihaa, on enemmän tilaa pelata ... "

"Pahus vie, taas alkaa satamaan ... "

"Tauon paikka"."Nyt peli loppui tähän ja voinkin tästä lähteä sisälle tassupesulle -oli siis kiva juttu, että minulla oli tuo takki päällä, koska muuten olis varmaan tullut koko vartalon pesu ja siitähän minä koira en tykkää!!!"

Konstan uusi pallo

Konsta on "pallohullu"-koira, joka pelaa päivät pitkät tuolla takapihallamme "yhden koiran koirafutista". Se on niin hauskaa katseltavaa, että eräs naapurin rouva oli oikein sanonut lapsilleen, että käykäähän katsomassa. Luulisi, että koiralle riittäisi yksi pallo, mutta näinpä ei vaan olekaan. Konstalla täytyy olla aina yksi pallo suussa, jolla sitten "syöttelee" futistaan. Yleensä sinne suuhun löytää tiensä tennispallo. Ja niitä pallojahan meillä on joka paikka täynnä, sillä sitä futista pelataan myös sisällä -tosin sisällä se ei ole niin hurjaa peliä kuin ulkona. Joku saattaa ihmetellä, että mikähän lankakerä tuossa kuvassa mahtaa olla. No, sepä on "keksintöni" saada tennispallosta pitkäikäisempi -virkkaan pallon päälle pussin ja jopas pallo kestää koiran teräviä hampaita! Yksi pallo kesti vuoden!!! Aika usein otamme pallon mukaan lenkeille. Eräänä talvena, kun lunta oli paljon, niin kyllästyin siihen, että palloja alkoi katoamaan, kun koira ei löytänytkään niitä aina hangesta. Yksi päivä sitten suunnistin lankaostoksille ja ostin pinkinväristä lankaa, joka varmasti erottuu! Sen päivän jälkeen Konsta onkin kantanut lenkeillä tuollaisia "äiskän tuunaamia tennispalloja" -no, iskän kanssa leikitään kyl ihan tavallisilla palloilla! Jostain syystä meidän "lenkkipallot" ovat olleet viimeaikoina kovassa käytössä ihan kotipihan leikeissä. Ehkä tämä uusi pallo pidetään mukana vain lenkkeillessä -Konsta nauttii pallojen noutamisesta!

Amalia armas muutti meille tänään

Viime yönä heräsin vähän väliä ja nukuin toooosi huonosti

-olo oli enemmän ja vähemmän tukkoinen.

Ilmeisesti oli kuumettakin,

koska välillä oli kylmä, välillä taas kuuma!

Nukahdin vasta aamuyöstä.

Eme käväisi meillä puolen päivän maissa hakemassa yhden kirjan ja

toi minulle tämän ihanan enkelin ja "Parane pian"-kortin. Olipa ihana yllätys!

Amalia löysi paikkansa ompeluhuoneen sohvan päädystä,

jossa nyt istuskelee ilonani.Kiitos Eme ja ISO HALI!

Eme kirjoittaa omassa blogissaan

http://mennikaisenkolossa.blogspot.com/

lastenlorun sanoin:

"Amalia armas, kippuravarvas,

käsillänsä käveli ja heiniä söi ...".

Amalia-enkelillä ei ole kippuravarpaita,

ei myöskään "selluliittimuhkuroitakaan",

vaan hyvin on silosäärinen tyttö.

Mitä ihmeen vanua Eme käytät,

kun tulee noin tasaista jälkeä?

Kyllähän tänne loppuun on pakko lisätä, että Amalia armaasta tuli lapsuus mieleen. Lorua tutumpi versio minulle on Georg Malmsténin sävellys Amalia, jota isä aina laulaa rallatteli, kun olin pikkulikka.

"Amalia armas, kotikylän lapsi, sinua mä rakastanut olen ain.

Kuvasi on kaunis, jota minä kannan läpi koko elämäni povellain.

Toki vielä muistat ihanaisen illan keväisessä koivikossa muinoin.

Amalia armas, kotikylän lapsi, sinua mä rakastanut olen ain.

Amalia armas, unelmien impi, yhä vielä pidän sua omanain.

Kuvasi on ollut elämäni teillä ainoana ilona mun murheissain.

Palajanko koskaan kotikylän maille, kohtalo kova yksin tietää.

Amalia armas, unelmien impi, yhä vielä pidän sua omanain".