Lisää kuvia sunnuntai-illan lenkiltä

Sorsat tuli kuvattua, joten siirryimme läheiselle laitumelle katsomaan hevostallin asukkaita. Lauantaina eräs lapsenlasta ulkoiluttanut naapurin rouva ihmetteli, mihin ponit olivat kadonneet -asia ratkesi, nekin oli viety jo laitumelle!

Eikös meillä olekin kauniit ulkoilumaisemat?

Konstalla riitti taas ihmettelemistä ...  mutta ...  

mitä ihmettä "laiva keskellä peltoa"?

Onhan se este tuokin ...

Pururadan varresta löytyy kauniin lammen sekä hevoslaitumen lisäksi myös tämä ikävännäköinen hakkuualue. Meitä harmitti tosissaan, kun nuo puut piti kaataa.

Eihän tuo metsikkö suuren suuri ollut, mutta siellä oli kivoja polkuja kävellä ...   

Pellolla kukki jo apilaa, sun muuta kedonkukkaa, mutta ei niistä kuvia tällä kertaa ... tämä kaunis kukkakuva riittäköön tällä kerralla.   

Kun tulimme kotiin, niin ensimmäisenä oli pakko katsoa, miten etupihan pionit olivat selvinneet lauantain kamalasta myrskystä. Hieman oli pionit murtuneen näköisiä, mutta toivotaan, että kukat nousisivat vielä pystyyn ... -onneksi tuetiin niitä lauantaina jonkun verran. 

Konstan kanssa lammella

Sunnuntai-iltana käväistiin Konstan kanssa Ollilanlammella -tai no, aikaa siellä vierähti noin pari tuntia.

Lintujen laulua ja hiljaista metsän "huminaa"! Lepoa korville ...

Lammella oli "tungosta". Ensinnäkin sorsia oli aivan uskomaton määrä -en muista koskaan nähneeni niitä siellä noin paljon. Nelijalkaisia ystäviäkin siellä käväisi jonkin verran; yksi koira uskalsi uimaan asti, muut tyytyivät istumaan omistajiensa vieressä. Olihan siellä jokunen perhekin sekä sauvakävelijöitä leipäpussit mukana -pian siellä on yliravittuja pullasorsia! Minä tyydyin katselemaan lammen elämää ja otin valokuvia, kun oli jälleen mitä kuvata.

Konstan kuvaaminen on jäänyt viime aikoina hiukan taka-alalle, kun on ollut muuta tekemistä. Tilda-enkeliprojektin ohessahan tein muistoalbumia ja niiden kuvien käsittelyssä meni oma aikansa, kun piti käsitellä kolmen kameran kuvia. Aikani tein sitä miniläppärilläni, kunnes lopulta siirryin vanhalle kannettavalleni -sille, joka toimii, miten sitä huvittaa, mutta kuvienkäsittely on kuitenkin huomattavasti nopeampaa.

Konsta katseli sorsia, mutta tyynen rauhallisena, kuten yleensä aina. Joku toinen koira olisi jo lähtenyt saalistamaan sorsapaistia.

Seuraavana kuvasarja "mitä isot edellä, sitä pienet perässä".

Hiukan kyllä huvitti tuo lintujen touhu!

 

Suuren suuria eivät poikaset olleet, mutta pakko kiivetä, vaikka tuon vedessä olleen puun olisi voinut kiertää uimallakin ...

 

Amppelikukkia

Kotipihan kukkia olen kuvannut kovastikin, mutta tänne blogiin en vaan ole saanut niistä kuvia. Viime viikkojen aikana on ollut niin paljon kaikkea muuta ... 
Tavoitteeni on, että alkavan viikon aikana päivitän blogiani ja kukkakuvia on siis luvassa "paljon"!

Ensimmäisenä amppelikukat.

Tämän kauniin amppelikukan sain viikko sitten. Etukuisti on oikea ongelmapaikka kukkien suhteen, mutta siniviuhko on takuuvarma valinta. Menestyy tosi hyvin niin paahteessa kuin kovassa tuulessakin.

Kiitos Seijalle ...

Lauantain kovasta myrskystä tämä kukka ei ollut moksiskaan.

Takakuistilla puolestaan kukoistaa kuukausi sitten saatu amppeli. Ajatella, mä olen todellakin saanut sen pysymään hengisssä!!!

Yhden kerran se tosin pääsi kuivahtamaan liikaa, mutta onneksi huomasin sen ajoissa. Lumihiutale "hämäsi" minua, sillä se näytti hyvinvoivalta, mutta kun käänsin amppelia, niin eikö mitä: miljoonakukka näytti puolestaan aika surkealta. Uitin ruukun aivan kokonaan ja seuraavana aamuna kukat taas kukoistivat.

Muistoksi saatua

Tämä rasia on oikea AARRE, kuten oli myös sen edellinen omistajakin. Se on paras mahdollinen muisto huhtikuussa poismenneestä mieheni tädistä, joka oli minulle tuki ja turva

-niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä yli 20 vuoden ajan.

Eikö olekin kaunis kuva kannessa? 

 

Meidän miesväki ei ymmärrä, heidän mielestään nämä ovat vain niitä "tavallisia lankakeriä", joita meillä on ihan liiaksi asti jo ennestään. Tosiasia on, että minulla ei ole koskaan ompelulankoja liikaa ja toisekseen, eivät nuo kaikki aivan tavallisia rullia ole! 

Tuo pieni ja puinen lankarulla on todella söpö! Mummollani oli aikoinaan puisia ompelulankarullia, mutta ne olivat kyllä ihan samaa kokoa kuin nämä nykyajan lankarullat.

Toinen asia, johon kiinnitin huomiota oli tuo oranssi lankarulla. Siinä lukee "ruusulanka" ja valmistajana Finlayson. Tietäisikö joku, mitä tuo ruusulanka on? 

Ja sitten tämä sormustin ... Ihanan erilainen kuvio! 

Näillekin puolille saattaa olla vielä joskus käyttöä, minullahan on oman mummoni evakkoreissulla kovia kokenut, poljettava Singer-ompelukone. Sillä koneella opettelin pikkutyttönä ompelemaan.

Tämä rasia on kertakaikkiaan aivan IHANA!

Se sisälsi lisää ompelijalle tärkeitä asioita: erilaisia neuloja, nappeja, sun muuta pientä ja tarpeellista.

Viimeisenä jotakin vanhaa ja ihanaa! Tuli lapsuusajat mieleen. Kyllä se vaan niin on, että joskus pikkulikkana olen todellakin leikannut kangasta samanlaisilla saksilla ...

Enkeleitä

Siitä onkin jonkin aikaa, kun viimeksi tein Tilda-enkeleitä.

Tällä kerralla tulikin oikea "sisarusparvi" neloset.

Saapa nähdä, mitkä neitoset matkustavat Lahteen.

Ja kuten ennenkin, niin tälläkin kertaa jokainen enkeli on jälleen erilainen. Seuraavaksi siis yksityisikohtia:

Neiti vihreällä on pitsireunainen essu ja helmikoru. Kangas kevään Tilda-mallistoa.

Enkelityttö sinihelma puolestaan on pukeutunut essumekkoon, jota koristaa ruusuinen Tilda-nauha. Kankaat ovat vanhempaa Tilda-mallistoa. Hiuskoru, pitsit sekä ruusut eivät ole Tildaa.

'

Lila enkeli on pukeutunut mekkoon, jonka kangas viime syksyn Tilda-mallistoa. Myös nauhat ovat Tildaa. Ruusut sekä lasihelmet olen tilannut jostakin helmimyymälästä.

Vaaleamekkoinen enkeli sai helminauhan kaulaansa sekä kukat hiuksiin sekä vyöhön.

 

Lauantai ... ja edelleen kukkapenkkejä

Joka kevät sama juttu: "en enää ikinä osta siemeniä ja kasvata itse taimia" ... -ja kuinkas sitten taas kävikään?

Tämmösiä pussukoita meille on ilmestynyt. Vaikka olenkin ollut vähän myöhässä näiden taimieni kanssa tänä keväänä, niin mm. kesäkurpitsan taimet alkavat olla semmoset, että ensi viikolla taidan viedä ne jo ulos.
Ehdin tuossa jo suunnitella kasvattavani perunoita, kun meillä olisi sivupihalla siihen sopiva kohta, mutta ... en saanut hyväksyntää asialle. Porkkanan- ja salaatinsiemeniä ainakin sinne laitan. Yksi pussi salaatinsiemeniä ei riitä, haluan muitakin lajeja. Yrtitkin on vielä ostamatta!

Kuten otsikostakin voi päätellä, niin loppuviikkohan meni kukkapenkeissä. Perjantaina jouduimme hakemaan Terrasta lisää mustaamultaa (4 säkkiä!) -torstaina laitettu kukkapenkki suorastaan "huusi lisää multaa", koska kastelun jälkeen multa tiivistyi aika paljon.

Kävimme myös Pirilän kukkatalossa, koska minun piti saada punaista syysleimua -Terran taimet olivat surkeita ja kukkatalossa taimet loppuneet!!! Ehkä niitä löytyy vielä jostain -on meinaan aukko penkissä!

Jotain kuitenkin löytyi: lusikkamaksaruoho, rantalaukkaneilikka ja patjarikko. Siellä ne nyt ovat takapihalla samaisessa kukkapenkissä, jota laitoimme torstaina. Onneksi oli koristekiveä, sillä muuten nuo taimet olisivat olleet mullan peitossa, koska launtaina oli ukonilma ja kamala sade!

Se "kiusanhenki" punalatva pääsi etupihalle yhden pensaan tilalle, joka ei selvinnyt viime talvesta. Saapa nähdä, miten punalatva selviää paahteisella paikalla ... -ympärilleen se sai kaikenlaisia "ylijäämä"-taimia, joita jäi torstailta.
Kiitos naapurin pikkumiehelle avusta tämän kukkapenkin kivien asettelussa -häneltä tuli aidan ylitse kovasti asiantuntevia neuvoja!!