Siitä onkin aikaa, kun täällä äiskän kanssa piipahdin kertomassa kuulumisistani.
Meillä sairastetaan edelleen - sairastamme yhdessä.
Tadaa, minä johdan lääkärikäynneissä: Olen käynyt jo kaksi kertaa, äiskä vasta kerran. Tai no, yhtenäänhän se siellä kyllä ravaa kipeän kaularankansa takia, mutta tämän uusimman vaivan takia vasta kerran. Oisittepa nähneet äidin turvonneen kaulan tänä aamuna!!!
Takaisin kuulumisiini.
Ensimmäisellä lääkärireissulla mun etutassu kuvattiin. Minä en tykännyt siitä kuvauksesta yhtään, vaan pistin kunnolla hanttiin -eikä ne päästäneet äiskää lähellekään minua! Tylsää-tylsää ja enemmän tylsää! Äidin kuvattavana on huomattavasti mukavampi olla kuin niiden lääkärin tätien!
Rtg-kuvauksesta ei löytynyt syytä ontumiselle, jalan pettämiselle, eikä myöskään kaatuilulle. Kuvaus nyt ei kuitenkaan poissulje sitä, etteikö jalassa vikaa olisi ja siksi minun touhujani tarkkaillaan edelleen. Kyllähän se tassu kesäkuun lopulla ratisi, kun minut tuotiin kipeänä kotiin.
Kuten äiskä arvasi jo ennen lääkäriin menoa, niin minulla oli eturauhastulehdus -mutta sitten tuli yllätys-yllätys, lisäksi struviittikiteitä!
Sain hormonipistoksen, söin 10 vrk:n lääkekuurin sekä erikoisruokaa, josta en muuten tykkää yhtään.
En muuten tykännyt niistä lääkkeistäkään ja meillä käytiin melkoinen taistelu lääkkeidenotosta, ennen kuin äiskä keksi "lääkärintäti käski ottamaan koiran namia, jotta tulet terveeksi"-jutun.
Eka päivä taisteltiin eli Äiskä työnsi lääkkeitä kurkkuun ja minä pulautin ne ulos, sillä ylimääräisiä kinkkusiivuja tai muutakaan ei saanut antaa. Mutta koska olen namihullukoira, niin tuo äiskän namijuttu tehosi!!! Jouduin olemaan vähillä nameilla -voi, miten tylsää!
Tylsää oli sekin, mitä lääkärintäti totesi toisella lääkärikäynnillä näytteenoton jälkeen: niitä kiteitä oli ollut enemmän kuin silloin ensimmäisellä kerralla!!! Eikä osannut kertoa meille syytä!
Sain toisen hormonipistoksen, kun ekasta ei ollut mitään hyötyä. Minulle ei vieläkään saa antaa kunnon ruokaa, vaan joudun tyytymään kamalaan diettiruokaan + C-vitamiinijauhetta, yök! Täytyy myöntää, että ensimmäinen diettiruoka oli sittenkin parempaa!!!!
Edessä on sitten kolmas eläinlääkärireissu, ensi kuun puolella. Ellen nyt sitten joudu lääkäriin jo ennen sitä, tällä kertaa vasemman korvani takia. Tosin äiskä kyllä huomauttelee, että jalka nousee turhan usein ja taitaa olla tulehdus päällä edelleen!
Miksi nyt pitää tulla kaikki vaivat kerralla. TÄRKEINTÄ saada tulehdus ja kiteet veks, tai edessä on leikkaus! Emme murehdi nyt sitä vielä!
Tällä kertaa kuvien laatu ei ole yhtä hyvä kuin yleensä, sillä sateisella metsäretkellä meillä oli mukana vain kamerakännykkä.
Mukavaa syksynjatkoa kaikille!
Terkuin Konsta
