Tämä on minun pihani,
antaa sen oikean siilin
tallustella tuolla naapurin pihalla!
Päivällä menin kurkkaamaan, miten vadelmapensaat jaksavat. Kovin olivat "kuivan näköisiä", mutta raakileita oli paljon.
MUTTA ... Mitä ihmettä?
nytkö mustat ja punaiset viinimarjat jo päättivät kypsyä?
Ja
Olipa siellä yksi "punastunut" karviainenkin! *
*
SITTEN NIITÄ KOTIPIHAMME PERENNOJA,
JOTKA KUKKIVAT TÄLLÄ VIIKOLLA:
Palavarakkaus, tuo tulenpunainen pihan väriläiskä. Perinteinen perenna, joka mummollani kukki pionin, särkyneen sydämen sekä eriväristen syysleimujen kanssa samassa kukkapenkissä. Meillä palavarakkaus kukkii myös pionipenkissä, mutta seurakseen se on saanut mm. valkoisen syysleimun, mirrinmintun sekä malvan. Tämän kukkapenkkini kaunottaren olen itse kasvattanut siemenistä.
Jostain kumman syystä Malvan kukinta on tänä kesänä kovin heikko.
Ja sitten tämä "inhottava kellokukka",
jota en saa hävitettyä meidän kukkapenkeistä.
Nyt olen niin kyllästynyt sen hävittämisyrityksiin,
että se saa levitä aivan rauhassa ...
Sitä en ymmärrä,
miksi sen lehdet ovat meidän Konstan suurinta herkkua.
Koira oikein maiskutteli tänään, kun kuvasin näitä kukkasia
-ilmeisesti hän on tehnyt pupun kanssa jonkinlaisen sopimuksen,
on meinaan pojasta tullut sellainen kasvissyöjä!
Siirrytäänpä sitten takaisin takapihalle,
josta löytyy marjapensaiden lisäksi mm. liljoja, ruusuja, koristepensaita, yrttejä sun muuta ...
Ja sitten tietysti ne takuuvarmat takapihan kukkijat eli kukka-asetelmat,
joita olen hoitanut "kuin kukkaa kämmenellä".
Apunani tietysti on ollut paras nelijalkainen "kukka-asiantuntija" Konsta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti