Ihanaa, yöllä oli satanut pikkasen lunta, ulkona pientä pakkasta, tuleeko se talvi viimeinkin?
Ajattelin ottaa kameran mukaan aamulenkille, josko löytyisi jotain kivaa kuvattavaa ... Hevosia!
Muutama vuosi sitten Konstalle kävi pieni haaveri läheisellä pellolla, jossa naapuritallin hevoset laiduntavat. Olimme juuri palanneet kesälomareissulta ja menimme iltalenkillä katsomaan hevosia -se oli aikaa, jolloin Konsta tykkäsi seurata niiden touhuja. Ykskaks, kun selkäni käänsin, niin Konsta oli osunut paimenlankaan ja sai tietysti pienen sähköiskun. Pelästyin aivan hirveästi, mutta onneksi koira oli hengissä ja voi hyvin, minäkin selvisin säikähdyksellä, mutta sen jälkeen meidän lenkkeily oli "kierrämme hevoset kaukaa". Konsta sai hevospelon, jonka eteen olemme tehneet yhdessä töitä ja nyt se on onneksi ohitse -kuten kuvastakin huomaa!!!!
Lenkin jälkeen leikimme pihalla tai siis koira leikki palloilla ja minä kuvasin. Konsta oli taas "menopäällä" ja kun sanoin sanat "kylläpä olet suuri peto", niin saman tien huomasin tuttavarouvan kävelevän meidän leikkimökin takaa irlanninsusikoiransa kanssa. Siinä vaiheessa tuli kyllä nauru ja eipä siinä sitten auttanut muuta kuin sanoa hänelle, etten toki hänen koiraansa sillä tarkoittanut, vaan tuota omaa pikkukirppuani, joka "isotteli ja luuli kait olevansa jotakin" (Konsta painaa noin 10 kg ja tuo koiraystävä lähes 90kg)!
Tässä koiralapsemme kiukuttelee "jos et kerran potkaise palloa, niin en varmasti tästä liikahda mihinkään".
Ja sai sitten lopulta tahtonsa läpi --- yllätys!
"Enkös olekin veikeä?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti